lauantai 21. lokakuuta 2017

Suuri lukuseikkailu

Keskiviikkona Porin pääkirjastossa oli Suuri lukuseikkailu. Minua vähän harmittaa, etten mennyt kirjastoon jo aiemmin. Olin kirjastossa muutamaa minuuttia ennen viittä. Viideltä alkoi lapsille suunnattu esitys, Maestro ja Fiktio ja kansanmusiikin abc. Myös aikuiset voivat esitystä seurata. Minä olen sen verran mieleltäni aina lapsi, että esitys oli mielestäni todella viihdyttävä ja hauskaa katseltavaa. Missään vaiheessa ei tullut mieleen katsoa kelloa. Tosin sitä en tee muutenkaan kirjastossa ollessa, koska se on paikka, joka on minulle kuin toinen koti. Sielu lepää aina kirjastossa käydessä. On ihana olla kirjojen keskellä... Okei, jotta kirjanörtti sisälläni pysyy aisoissa, jatketaan eteenpäin.
   Jos haluat nähdä pienen videopätkän Maestron ja Fiktion esityksestä, katso instagramini @lukijanroolissa


Maestro ja Fiktio

Esityksen aikana katsojalle kerrotaan paljon vanhoista soittimista, joista osaa käytetään
vielä tänäkin päivänä. Myös kansantanssista saadaan pieni katsaus.
Pakko sanoa, että nämä miehet osaavat esiintyä!


Lukuseikkailupäivän iltaosuudella myös kirjaston luultavasti suosituin työntekijä ihana lukukoira Fiina hoiti omaa työvuoroaan. Tosin TylyPori oli vienyt lapsilta voimia, koska kovin montaa lukijaa ei ollut, mutta silittelijöitä sitäkin enemmän. Pääsin samalla moikkaamaan kirjabloggaaja kollegaani, Jonnan Lukunurkkaus -blogista tuttua Jonnaa, joka on lukukoira Fiinan omistaja. Tein muuten jokin aika sitten Jonnan blogille ulkoasun. 


Kuten TylyPorissakin, tässäkin tapahtumassa oli lukuvinkkausta. Koska koko tapahtuman idea on edistää poikien lukutaitoa ja saada heidätkin tarttumaan kirjoihin, kirjavinkkaukset oli suunnattu nyt ensisijaisesti pojille. Todella hieno idea. Ja kirjavinkkari ja kirjastonhoitaja Arja ansaitsee minulta hatunnoston, koska kerrankin oli pöytä, jonka kirjoista voin sanoa lukeneeni ehkä yhden kirjan. Se on kuvassakin näkyvä Holly Blackin ja Cassandra Claren yhteistyönä kirjoittama Magisterium -sarjan avausosa, Rautakoe. Olen aivan rakastunut Magisterium -sarjaan. Harmi vain, että seuraavaa osaa pitää odotella taas vuosi.


Kaiken tämän lisäksi tapahtumassa oli mm. kirjakoppa, johon sai viedä omat ylimääräiset lastenkirjat tai ottaa mukaan jos kopasta löysi jotain kivaa. Itse en kopasta löytänyt mitään, mutta samalta pöydältä mukaan tarttui mm. kirjanmerkkejä ja kuvassakin näkyvä esite. Blogissani muuten on postaus, jossa kerron lukemisen hyödyistä. Jos et ole lukenut sitä, pääset lukemaan sen tästä. Aivan pakko mainita, että onpa minulle laittanut erään kirjaston työntekijäkin viestiä, ja kysynyt, saako lainata postaustani vinkkauksiinsa. Fiilis joka siitä tuli, on mahtava! 


Millainen kirjabloggaaja olisi jos ei katsastaisi poistokirjoja kirjastossa käydessään? Olihan minunkin pakko käydä katsomassa, mitä kivaa Kirjakirppu tarjoaa. Porin pääkirjastossa on kokonainen huone poistokirjoja varten, josta asiakkaat saavat ostaa kirjoja ihan 0,50snt alkaen itselleen. Ajatus on mielestäni todella hieno, koska ainakin omaa sieluani sattuu, kun ajattelen sitä, kuinka monesti kirjoja joudutaan heittämään jopa roskiin, kun niiden aika kirjastossa on ohi. Näin hävikki on pienempi ja hyvä kiertää. Tällä vierailukerralla Kirjakirppu näytti kuitenkin ihmeen tyhjältä, enkä voinut olla miettimättä, miksi. Toivon, ettei sitä olla lopettamassa.

Kuvassa kirjat, jotka tarttuivat Kirjakirpusta mukaani, mutta listaan ne vielä alla:

Åsa Anderberg Strollo - Minna
Maria Autio - Ajatustenlukija
Hanna Marjut Marttila - Filmi poikki

Poistokirjoista puheen ollen, jollain teistä lukijoistani on mahdollisuus saada minula joululahjaksi yksi ehdoton kirjasuosikkini, Kirsti Ellilän kirjoittama Iiris. Jos haluat saada kirjan minulta joululahjaksi pienen joulun toivotuksen kera, kommentoi tähän postaukseen alle jotain kivaa. Vaikka omat kuulumisesi tai jotain blogistani.

Olen myös iloinen, jos otat blogini seurantaasi myös facebookissa, instagramissa ja twitterissä. 

perjantai 20. lokakuuta 2017

Harry Potter -tapahtuma: TylyPori

Viime lauantaina 14.10.2017 järjestettiin Porin pääkirjastossa jotain aivan tajuttoman hienoa. Vastaavanlaisia tapahtumia saisi olla enemmänkin, ainakin minä tykkäsin kovasti. Kyseessä on ensimmäinen Harry Potter -aiheinen fanitapahtuma Porin historiassa. Mahtavaa. Jälkeenpäin on todella hankalaa kuvailla sitä tunnetta, joka tuli välittömästi kun astui kirjaston ulko-ovista sisään. Se oli jotain, mikä täytyy itse kokea. Tapahtuma oli perheystävällinen, joten paikalla olikin paljon lapsia ja heidän vanhempiaan.


Kirjaston lastenosasto oltiin saatu hienosti muistuttamaan Tylypahkaa erilaisilla asoilla kuten pöllöillä, erilaisilla sisustuselementeillä, kirjoituspöydällä, jonka päällä oli tupien mukaan kirjasuosituksia. Suositukset oli jaettu tupien mukaan ja sieltä sai ottaa oman tupansa vinkkauslapun mukaan. Itse otin kaikki laput mukaan. Mukanani ollut ystäväni, jonka lopulta sain puhuttua lähtemään kanssani TylyPoriin, tokaisi puoliksi huvittuneena, että aion ilmeisesti lukea enemmänkin. Kuka tietää, ehkä aionkin?
   Tupatestissä oma tulokseni oli Rohkelikko. Virallisesti tupani on Korpinkynsi, mutta olen aina halunnut salaa olla Rohkelikko, koska ihailen Harry Potter -sarjassa ehdottomasti eniten juuri Rohkelikon tupaa, sillä niin moni suosikkihahmoni kuuluu siihen tupaan. Suosikkihahmojani ovat mm. Weasleyn kaksoset Fred ja George, Ron Weasley, Remus Lupin, Sirius Musta, Harry Potter, Hermione Granger sekä Nymfadora Tonks. Myös Dumbledoren feenikslintu Fawkes kuuluu Harryn Hedwig -pöllön tavoin suosikkeihini.


Tapahtumassa oli mukana myös erityisvieras. Koko Potter -sarjan upeasti suomentanut ihana Jaana Kapari-Jatta. Jaana on joskus sanonut, että häntä pidetään ikäänkuin J.K. Rowling kakkosena, eikä se häntä tunnu haittaavan. Hän kertoi, että oli juuri muutamaa päivää aikaisemmin saanut laitettua kustantajalle marraskuussa painoon lähtevän ja 2018 maaliskuun lopulla ilmestyvän Taikuuden historia -kirjan suomennoksen. Kustantaja on sanonut, että Potter -huuma kestää nyt ainakin kaksi vuotta jos ei kauemminkin. Tämä on jokaiselle fanille aivan mahtava uutinen!


Tapahtumassa oli paljon erilaisia työpajoja innokkaimmille velhoille. Oli muuten todella hienoa nähdä, että jotkut olivat panostaneet jopa asuihin. Minä ja ystäväni ei sitä tehty, koska kummallakaan ei ollut oikein mitään, mistä olisi voinut sanoa, että se sopisi päivän teemaan. Työpajoja olivat liemipaja, taikatyöpaja sekä taikasauvapaja. Lisäksi oli mm. tietovisa kysymyksiä, jotka olivat tottakai Potter -aiheisia. Itselläni kyseinen testi meni niin heikosti, että totesin olevani todellakin kunnon Pottermaratonin tarpeessa. Kävijöillä oli lisäksi mahdollisuus ottaa itsestään Potter -aiheinen kuva kuvassa olevan seinustan edessä.



Kirjaston henkilökuntaa päivän teemaan sopivissa asuissa. 
Kuvassa ainakin professorit Punurmio, McGarmiwa ja Kalkaros. 

torstai 19. lokakuuta 2017

Turun kirjamessut 7.10.2017


Turussa vietettiin kirjamessuja edellisviikon viikonloppuna. Lupasin kirjoittaa oman postaukseni viime maanantaina teille, mutta olin koko viikon TE-toimiston työnhakukoulutuksessa ja aina sen jälkeen niin väsynyt, etten jaksanut enää uudestaan avata konetta.

Turun kirjamessuilla ei ainakaan tänä vuonna ollut minulle ja äidille juurikaan mitään ihmeellistä. Messuviikonloppu oli sinänsä aika mielenkiintoinen, koska lähdimme Porista siskoni kyydillä jo kahdeksalta aamulla. Turussa olimme perillä joskus aamukymmenen jälkeen. Kirjamessuja järjestivät tänä vuonna kirjailijat Tommi Kinnunen, Salla Simukka sekä Siri Kolu, jotka kaikki kolme olivat bongattavissa monen muun kirjailijan tavoin messualueelta.

Kirjamessuilla oli paljon erilaisia kojuja ja eri kustantajia. Itse en tänä vuonna katsastanut lainkaan isompien kustantajien kojuja, vaikka vähän olisi ehkä tehnyt mielikin.


Kirjamessuilla oli eräällä kojulla myös itse tehtyjä koruja myynnissä, ja ihastuin suuresti moniin näistä, mutta en raaskinut kuitenkaan ostaa niitä, mikä hieman kaduttaa jälkeenpäin ajateltuna. Kojut joissa kävin kuuluivat pienemmille kustantamoille kuten esimerkiksi yhteistyökumppanini Lue.fi. Ruokamessut olivat aika vaisu kokemus, koska mm. Fazerin puuttuminen harmitti. Kirjamessuilla oli kuitenkin paljon mielenkiintoisia keskusteluja, joita kuunnellessa meni paljon aikaa. Erityisen hyvin mieleen jäi ainakin kiroilusta kertova keskustelu.
    Messuilla oli paljon myös mielenkiintoisia esiintyjiä muutenkin kuten vaikkapa Tasavallan Presidentti Sauli Niinistön puoliso Rouva Jenni Haukio. Hieman messujen jälkeen tullut vauvauutinen kosketti koko Suomea, enkä ihmettelisi vaikka Niinistö jatkaisi presidenttinä vielä toisenkin kauden. Tosin vauvauutinen ei mielestäni vaikuta hänen suosioonsa.



Oma kirjasaaliini messuilta. Ainoastaan Seleesian Näkijä tuli jo ennen messuja postissa, mutta isä haki sen minun ollessani messuilla Turussa. Ostitko sinä kirjoja Turun kirjamessuilta? Tai tarttuiko ruokamessuilta jotain mukaan?
Messuilta mukaani lähti nämä kirjat: 

1. Rakel Liekki - Hyvän olon seksi
2. Jack Cheng - Kosmoksessa tavataan
3. John Green - Arvoitus nimeltä Margo (lahjakirja)
4. Ildefonso Falcones - Paljasjalkainen kuningatar (lahjakirja)
5. James Reston Jr- - Lutherin linnake: uskonpuhdistus uhan alla
6. Minna Lindgren - Sivistyksen turha painolasti
7. Jan Beck - Lumen valtakunta
8. Lotta Hällström - Painajainen puntarilla: Syömishäiriöt ja niiden ehkäisy

Messujen jälkeen tulleita kirjoja, joista osan olen ostanut 
ja osa on arvostelukappaleita:


Paavo Castrén - Antiikin myytit
Nadja Sumanen - Terveisin Seepra
Camilla Viveca Sten - Synkät vedet: Syvyyksissä
Eero Ojanen ja Sirkku Linnea - Suomalaiset taruolennot

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Rick Riordan - Apollon: Vaiennut oraakkeli

Kuinka rangaista kuolematonta?
Tekemällä hänestä ihminen.


Apollon -jumala suututtaa isänsä Zeuksen, joka syöksee hänet alas Olympokselta. Nyt yli 4000-vuotiaan jumalan on opittava selviytymään New Yorkissa tavallisena teinipoikana ja ilman jumalallisia voimiaan, kunnes keksii keinon päästä takaisin isänsä suosioon.

Apollonilla on kuitenkin monia vihollisia, jumalia, hirviöitä ja kuolevaisia, jotka mielellään tarttuisivat tilaisuuteen hankkiutua hänestä eroon. Hänen ainoa toivonsa on hakea apua paikasta, joka tunnetaan nimellä Puoliveristen leiri...

Taattua seikkailua Percy Jackson -faneille!



Heti kun näin, että lempikirjailijaltani tulee täysin uusi kirjasarja, missä päästään seuraamaan tarkemmin erään jumalan elämää mutta tosin kuolevaisena, ajattelin heti, että kirja on pakko saada arvostelukappaleena ja siitä heti alkuun iso kiitos Otavalle!

Kirjassa päästään seuraamaan Apollonin elämää kuolevaisena hänen suututettuaan isänsä Zeuksen. Apollon joutuu palvelemaan erään jumalattaren tytärtä, eikä juuri pidä siitä. Kirjan aikana törmätään myös aikaisemmista Riordanin kirjoista tuttuihin hahmoihin kuten Percy Jacksoniin, Nico DiAngeloon sekä kentauri Kheironiin, jotka kaikki auttavat Apollonia tämän matkalla kohti kuolemattomuutta ja isänsä suosiota.
   Oli hauska kuulla pitkästä aikaa, mitä Percylle kuuluu vaikka toki hänen kuulumisiaan on välillä saanut lukea Magnus Chase -sarjan kautta Annabethin tavatessa serkkuaan Magnusta.
   Jotta kirjassa pysyisi kärryillä tapahtumissa ja ymmärtäisi kaiken, vaatii se edellisten kirjasarjojen lukemista ja niihin paneutumista. Toki voi aloittaa suoraan tällä sarjalla, mutta silloin ei vain ymmärrä ehkä kaikkea.
   Apollon on aika turhamainen ja itsekäs jumala, joka näkee itsensä tavallaan muita parempana sen tähden, koska on niin monen asian jumala. Hän tajuaa sen vasta kuolevaisena ollessaan, eikä heti silloinkaan. Sitä oli välillä aika ärsyttävä seurata, mutta kyllä se siinä muiden juttujen sivussa meni.
   Apollonin tehtävä on löytää Puoliveristen leiristä kadonneet nuoret, mm. omat lapsensa ja palauttaa Delfoin oraakkeli omalle paikalleen vanhan vihollisensa voitettuaan. Tuota taistelua ei päästä vielä sarjan avausosassa todistamaan, mutta maltan tuskin odottaa, että saan lukea siitä!


Pidän erityisesti siitä, miten kaikki Riordanin kirjat tuntuvat liittyvän jollain tavalla toisiinsa jos ei lasketa mukaan Kanen aikakirjat -sarjaa, joka kertoo Egyptiläisestä mytologiasta. Riordan on tässäkin sarjassa tyylilleen uskollinen ja kirjoittaa niin, että lukijan on aivan pakko lukea tarina yhdeltä istumalta loppuun asti. Tässä kirjassa lukujen alussa oli aina runopätkä, sillä Apollon on myös runouden jumala. Ratkaisu oli mielestäni hauska, ja toi kirjaan aivan oman säväyksensä varsinkin kun en ole itse ikinä ymmärtänyt runoja, mutta nyt niiden lukeminen ei haitannut.
   Kirjan graafinen ilme ja kansi ovat mielestäni tosi hienoja. Kannessa on Apollon jumalan hahmossaan jousi kädessään ja Apollon kuolevaisen pojan hahmossa jollain syrjäisellä kujalla, josta tarina itseasiassa alkaa.
   Suosittelen kirjaa kaikille Riordanin faneille ja vaikka et olisi fani ja tämä olisi ensimmäinen kirja, jonka häneltä luet, lue ihmeessä, lupaan ettet menetä mitään, vaan opit paljon.

Myös teillä lukijoillani on mahdollisuus voittaa tämä kirja itsellenne, koska minulla on näitä kaksi ylimääräisenä. Mutta kerron siitä lisää myöhemmin.


Alukeräinen nimi: The Hidden Oracle - The Trials of APOLLO book 1
Kirja: Vaiennut oraakkeli, Apollo 1
Kirjailija: Rick Riordan

Suomentanut: Ilkka Rekiaro
Kannen design: John Rocco
Sivumäärä: 367
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Arvostelukappale kustantajalta
Suosittelenko, kenelle: Jokaiselle mytologiasta kiinnostuneelle
Arvosana: 5

tiistai 19. syyskuuta 2017

Elina Wallin & Heli Laaksonen - Semmoset ja Tommoset: Tapleti arvotus

Tapleti arvotus -lastenkirja on tiettävästi ensimmäinen Porin murteella kirjoitettu lastenkirja, jossa kaksi pariskuntaa, Semmoset ja Tommoset, asuvat Porin vanhassa vesitornissa ja pähkäilevät mitä tehdä valtaapitävien uudelle määräykselle, että kaikkien tulee alkaa käyttää tablettia. Kun ei mitään vaivojakaan kerran ole! Miten Semmoset ja Tommoset nykyajan haasteestaan selviävät? Oleks tiänny, et Pori vanhas vesitornis assuu kaks veikeet pariskuntaa, Mari ja Kari Semmone sekä Pirkko ja Pertti Tommone? Yks aamu he lukkee lehrest, et kaikkie o pakko ruvet käyttämää taplettii. Minkä tähre! Ko ei täsä mittää vaivojaka ol! Vai pitäskö semmosii ruvet oikee hankkimaa? Tapleti arvotus o tiättävästi universumi ensimäine Pori murteel skriivattu lastekirja. Kirjailija Elina Wallin tunnetaa murrepakinoistas - mut ny o mukuloitte vuaro pääst lukemaa hauskoi juttui. 



Luin kirjan valehtelematta ihan muutamassa tunnissa Porin Kirjojen Yö -tapahtumasta kotiuduttuani. Koska äiti ja minä olemme kummatkin ahkeria lukijoita, sanoi äitikin kirjan lukevansa. Äiti lukee nykyään omien kirjojensa lisäksi myös minun hyllystäni kirjoja. 

Näin Elinan ensimmäisen kerran kunnolla livenä Kirjojen Yö -tapahtumassa ja vaihdoimme muutaman sanan. Elina on aivan ihana ihminen ja kirjan luettuani voin sanoa, että mahtava kirjailija joka kirjoittaa kotikaupunkimme Porin omalla ainutlaatuisella murteella. Murteet ovat rikkaus, ja on vähän harmi, että kovin harva käyttää murteita nykyään. Toki omassakin puheessani on murresanoja kuten vaikka kakko tai masaliisa tai niinko. Lisää porimurteisii sanoi täält.

Kirja kertoo Porin vanhassa vesitornissa asustelevista kahdesta hauskasta pariskunnasta, jotka yhdessä joutuvat kaikenlaisiin seikkailuihin. He eivät millään tahdo käsittää, mihin tarvitaan taplettia ja miksi se määrätään pakolliseksi. He luulevat tapletin olevan pöydälle laitettava suojatapletti. Todellisuudessa kyse on tabletti-tietokoneesta. Siinä sitä on opeteltavaa!
   Elina Wallin kirjoittaa uskottavasti ja hauskasti, tavalla joka viihdyttää koko perhettä ikään tai sukupuoleen katsomatta. Hänen kirjojensa avulla oppii paljon  Porin omaa murretta. Tiesitkö muuten, että Porikieles o paljo sanoi ruotsist? Tai ett Porin värit o ruotsin lipus? Hauska sattuma.


Kirjan mukana tulee kirjan kuvitusta hyvin mukaileva hauska mitta, jossa on myös Porin murretta mukana. Heli Laaksosen kuvitus on mielestäni erittäin onnistunut ja hieno. Elinan kirjoitustyyli ja Porin oma murre sopivat kuvitukseen kuin nenä päähän.

Jos murteet kiinnostavat, suosittelen lämpimästi lukemaan kirjan ja jos kiinnostut erityisesti Porin murteesta, ota yhteyttä Elinaan. Hänen kanssaan saat varmasti siitä aiheesta keskustelun aikaiseksi. Elinan omille sivuille pääset tästä.


Teos: Semmoset & Tommoset - Tapleti arvotus
Sarja: Semmoset & Tommoset
Kirjailija: Elina Wallin
Kuvitus: Heli Laaksonen
Sivumäärä: 31
Kustantaja: Eks Tykkää! - kirjoituksia ja kädentöitä

Painopaikka: Brand ID Oy Pori 2016
Mistä minulle: Ostettu, Porin Kirjojen Yö 2017
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti kaikille
Arvosana: 5

torstai 14. syyskuuta 2017

Veera Salmi - Mauri: Mauri ja mini-isoveli

Pasilalaisella Maurilla on kaksi tärkeää tehtävää: hän haluaa voittaa sodan inhottavaa oksua vastaan ja löytää itselleen isoveljen.
Meidän koulussa riehuu inhottava Oksu. Myönnän suoraan, että pelkään sitä ihan sairaan paljon. Vaikka äidin mukaan se on ihan tavallinen vatsatauti, olen julistanut sodan sitä vastaan. 
   Hilma ja Hanan taas ovat julistaneet sodan minua ja Chitä vastaan. He haukkuvat meitä naimisiinmenolaisiksi. Toivoisin, että minulla olisi isoveli, siitä olisi ihan possupaljon hyötyä.
Oikeastaan minulla onkin - mini-isoveli. Mutta siitä ei voi puhua, kun kukaan ei kuitenkaan uskoisi. Niin kuin ei siitäkään, että rämä puhelimeni on öisin oikea Konegtig, johon tyypit Nakuna-Uusi-Bebasta watsaavat.



Luin tämän kirjan edeltäjänsä tavoin yhdessä päivässä. Veera Salmen lapsille suunnattu Mauri -sarja on helppo- ja nopealukuinen ja siitä nauttii aikuinenkin lukija. Luin edellisen osan (Mauri ja vähä-älypuhelin) vuosi sitten. Siinä missä se käsitteli Maurin parhaan ystävän pois muuttoa, tässä päästään seuraamaan Maurin taistelua oksennustautia vastaan. Mielestäni oli aika hauskaa, että Mauri listasi suojautumisvälineitä taistelua varten. Kaikista parhain ase Maurin mukaan on käsidesi - oksennusämpäri vasta ihan viimeinen keino. Tauti ehti kaataa melko monet Maurin ystävistä.
   Kirjassa käsitellään myös kiusaamista. Ja vieraileepa sen sivuilla monelle suomalaiselle tuttu räp-artisti - Musta Barbaari, joka puhuu kiusaamisesta ja sen vastustamisesta ja neuvoo lapsia käymään salilla. Mauri ihailee Mustaa Barbaaria ja niin ihailee moni muukin koulun oppilas. 
   Minulle kiusaamisaihe tuli melko lähelle, sillä minua on kiusattu yksitoista vuotta - eli siis koko peruskouluajan ja vielä vuoden siihen päälle. Kirja ei kuitenkaan nostanut mitään liian ikäviä muistoja pintaan. Olen oppinut jo jotenkin elämään historiani kanssa, vaikka kiusaamisen loppumisesta on vasta kolme vuotta.
   Tarunan aikana päästään seuraamaan myös sitä, millaista on olla erovanhempien lapsi ja asua kahdessa kodissa.
   Jonkin verran kirjassa puhutaan myös avaruudesta. Se kiehtoo minua aiheena erittäin paljon, koska kirjoitan itse tällä hetkellä yhdessä graafikkokollegani kanssa avaruus-aiheista romaania. Se on vielä ihan alkutekijöissään ja tutkimustyötä ja suunniteltavaa on vielä huimasti. Sen verran voin sanoa, ettei se kompastu mihinkään kliseisiin ainakaan kovin pahasti, vaikka aihealueena onkin fantasia.

Kirjaa oli hauska lukea, sillä Veeran tekemä kuvitus elävöitti tekstiä hyvin eikä siihen ehtinyt kyllästyä. Tapahtumat etenivät tyypillisesti lastenkirjalle ominaiseen tyyliin melko nopeasti, mikä ei ainakaan minua haitannut. Kirjassa on paljon mm. Maurin ja HaliHalien viestikeskusteluja, joita on hauska seurata. Selviää etteivät sen salaperäisen maailmankaan olennot ole säästyneet oksennustaudilta.
   Jonkin aikaa Maurilla on myös toinen salaisuus: mini-isoveli, joka liittyy jollain tavalla avauruuteen. Miten? Se selviää vain lukemalla. Kirja sopii mielestäni kaikenikäisille luettavaksi ja se pitää lukijan hyvin otteessaan alusta loppuun asti.


Teos: Mauri ja mini-isoveli
Sarja: Mauri
Kirjailija: Veera Salmi
Kannen ja kirjan kuvat: Veera Salmi
Sivuja: 96
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Arvostelukappale kustantajalta
Suosittelenko, kenelle: Kaikenikäisille sukupuoleen katsomatta
Arvosana: 4

tiistai 12. syyskuuta 2017

Holly Black & Cassandra Clare - Magisterium: Pronssiavain


 Ahmittavaa jännitystä Cassandra Clare -faneille!
Taikakoulua ravistelee oppilaan kuolema.

Call palaa kesälomalta juhlittuna sankarina, mutta ennen kuin hänen kolmas lukuvuotensa Magisteriumin taikakoulussa ehtii kunnolla alkaa, yksi koulun oppilaista murhataan.
   Call tietää olevansa tappajan varsinainen kohde, ja hän ryhtyy ystävineen jahtaamaan kouluun soluttautunutta vakoojaa. Mutta kuka Callin lähipiirissä voisi haluta hänelle pahaa? Eihän juuri kukaan tiedä hänen salaisuuttaan - vai tietääkö sittenkin?

Tämä on Magisterium -sarjan kolmas kirja, jatko-osa teoksille Rautakoe ja Kuparikoura.





Callum Hunt on haudannut Pimeydenvaltiaan listansa. Poika palaa kouluun juhlittuna sankarina, sillä Constantie Madden on kuollut - vai onko? Yksi koulun oppilaista saa palkitsemisseremoniassa surmansa ja pian Call ja hänen ystävänsä - erityisesti Aaron ja Call - huomaavat olevansa vaarassa itsekin. Nuoret alkavat selvittää kuka murhasi oppilaan juhlissa ja kuka haluaa heille pahaa ja miksi. He saavat apua yllättävältä taholta, mutta oppivat myös että kaikki, jotka hymyilevät, eivät ole heidän ystäviään. 
    Callin täytyy oppia hallitsemaan uusia voimiaan (kaaosmagiaa) yhdessä Aaronin kanssa, sillä heitä tarvitaan. Kouluun saapuu myös eräs Neuvoston jäsen, joka tuntuu olevan erityisen suopea ja kiltti Callumia kohtaan. Mistä se johtuu?

Aaron ryntäsi hurjistuneena huoneeseen. ''Makar!'' hän karjui käsi yhä kohotettuna loitsuun. Käden ympärillä hehkui musta valo. ''Käytä magiaasi senkin idiootti!'' - sivu 89

Cassandra Clare ja Holly Black todellakin tietävät Rick Riordanin tavoin, miten koukuttaa lukijansa ja saada heidät jatkamaan kirjojensa lukemista. Odotan jo kuumeisesti sarjan viidettä osaa, joka ilmeisesti suomennetaan vuoden päästä, koska sarjan aiemmatkin osat ilmestyivät vuoden välein. Pronssiavain jäi niin jännittävään ja ehkä surulliseenkin kohtaan, että en millään jaksaisi odottaa koko vuotta uutta osaa!
   Jälleen lukiessa koki skaalan erilaisia tunteita - iloa, pelkoa, surua, riemua, helpotusta noin muutamia mainitakseni. Hahmosuosikkini ovat edelleen samat - Callum, Aaron, Tamara ja Mestari Rufus. Nyt uudeksi suosikiksi ylsi ennen niin ärsyttävä Jasper, josta on tullut tavallaan Callumin ja hänen ystäviensä liittolainen, koska hän tietää Callumin synkän salaisuuden.

''No, mitenkäs vanha kunnon K-V pärjäilee?'' Jasper kuiskasi ja Callin säpsähtämään. ''Sinä olet tämän shown tähti.'' Callia inhotti, että Jasper tiesi totuuden hänestä. Vaikka hän olikin melko varma, ettei Jasper koskaan paljastaisi hänen salaisuuttaan, ei se estänyt poikaa heittelemästä typeriä kommenttejaan ja piikittelemästä häntä aina tilaisuuden tullen. - s. 23-24

Kirja pureutuu aiempia osia paremmin siihen, millaista on salata asioita muilta, varsinkin niin isoja ja merkittäviä juttuja, että ne voivat aiheuttaa ongelmia. Siinä tulee hyvin esille myös erään hahmon historia ja se, millainen hänen luonteensa todella on. Sarjan juonta on - jos mahdollista - vielä entistäkin vaikeampi arvata etukäteen ja se on mielestäni vain hyvä asia.
   Jokaisen sarjan kirjan kansien design on mielestäni aivan mahtava. Kirjojen kannet ovat todella taitavasti suunniteltu ja mietitty ja ne liittyvät hyvin aina kunkin kirjan teemaan.
   Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat aiemmin lukeneet sarjan edelliset osat. Kirjasarja sopii sinulle, jos mietit mitä lukea kahdeksan Harry Potterin jälkeen. Jään innolla odottamaan jatkoa!



Teos: Magisterium - Pronssiavain
Alkuperäisnimi: Magisterium The Bronze Key
Kirjailija(t): Cassandra Clare & Holly Black
Suomentaja: Inka Parpola
Sivuja: 236
Mistä minulle: Ostettu, Suomalainen Kirjakauppa
Suosittelenko, kenelle: Kaikille Potterin lukeneille
Arvosana: 5

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...