tiistai 19. syyskuuta 2017

Elina Wallin & Heli Laaksonen - Semmoset ja Tommoset: Tapleti arvotus

Tapleti arvotus -lastenkirja on tiettävästi ensimmäinen Porin murteella kirjoitettu lastenkirja, jossa kaksi pariskuntaa, Semmoset ja Tommoset, asuvat Porin vanhassa vesitornissa ja pähkäilevät mitä tehdä valtaapitävien uudelle määräykselle, että kaikkien tulee alkaa käyttää tablettia. Kun ei mitään vaivojakaan kerran ole! Miten Semmoset ja Tommoset nykyajan haasteestaan selviävät? Oleks tiänny, et Pori vanhas vesitornis assuu kaks veikeet pariskuntaa, Mari ja Kari Semmone sekä Pirkko ja Pertti Tommone? Yks aamu he lukkee lehrest, et kaikkie o pakko ruvet käyttämää taplettii. Minkä tähre! Ko ei täsä mittää vaivojaka ol! Vai pitäskö semmosii ruvet oikee hankkimaa? Tapleti arvotus o tiättävästi universumi ensimäine Pori murteel skriivattu lastekirja. Kirjailija Elina Wallin tunnetaa murrepakinoistas - mut ny o mukuloitte vuaro pääst lukemaa hauskoi juttui. 



Luin kirjan valehtelematta ihan muutamassa tunnissa Porin Kirjojen Yö -tapahtumasta kotiuduttuani. Koska äiti ja minä olemme kummatkin ahkeria lukijoita, sanoi äitikin kirjan lukevansa. Äiti lukee nykyään omien kirjojensa lisäksi myös minun hyllystäni kirjoja. 

Näin Elinan ensimmäisen kerran kunnolla livenä Kirjojen Yö -tapahtumassa ja vaihdoimme muutaman sanan. Elina on aivan ihana ihminen ja kirjan luettuani voin sanoa, että mahtava kirjailija joka kirjoittaa kotikaupunkimme Porin omalla ainutlaatuisella murteella. Murteet ovat rikkaus, ja on vähän harmi, että kovin harva käyttää murteita nykyään. Toki omassakin puheessani on murresanoja kuten vaikka kakko tai masaliisa tai niinko. Lisää porimurteisii sanoi täält.

Kirja kertoo Porin vanhassa vesitornissa asustelevista kahdesta hauskasta pariskunnasta, jotka yhdessä joutuvat kaikenlaisiin seikkailuihin. He eivät millään tahdo käsittää, mihin tarvitaan taplettia ja miksi se määrätään pakolliseksi. He luulevat tapletin olevan pöydälle laitettava suojatapletti. Todellisuudessa kyse on tabletti-tietokoneesta. Siinä sitä on opeteltavaa!
   Elina Wallin kirjoittaa uskottavasti ja hauskasti, tavalla joka viihdyttää koko perhettä ikään tai sukupuoleen katsomatta. Hänen kirjojensa avulla oppii paljon  Porin omaa murretta. Tiesitkö muuten, että Porikieles o paljo sanoi ruotsist? Tai ett Porin värit o ruotsin lipus? Hauska sattuma.


Kirjan mukana tulee kirjan kuvitusta hyvin mukaileva hauska mitta, jossa on myös Porin murretta mukana. Heli Laaksosen kuvitus on mielestäni erittäin onnistunut ja hieno. Elinan kirjoitustyyli ja Porin oma murre sopivat kuvitukseen kuin nenä päähän.

Jos murteet kiinnostavat, suosittelen lämpimästi lukemaan kirjan ja jos kiinnostut erityisesti Porin murteesta, ota yhteyttä Elinaan. Hänen kanssaan saat varmasti siitä aiheesta keskustelun aikaiseksi. Elinan omille sivuille pääset tästä.


Teos: Semmoset & Tommoset - Tapleti arvotus
Sarja: Semmoset & Tommoset
Kirjailija: Elina Wallin
Kuvitus: Heli Laaksonen
Sivumäärä: 31
Kustantaja: Eks Tykkää! - kirjoituksia ja kädentöitä

Painopaikka: Brand ID Oy Pori 2016
Mistä minulle: Ostettu, Porin Kirjojen Yö 2017
Suosittelenko, kenelle: Ehdottomasti kaikille
Arvosana: 5

torstai 14. syyskuuta 2017

Veera Salmi - Mauri: Mauri ja mini-isoveli

Pasilalaisella Maurilla on kaksi tärkeää tehtävää: hän haluaa voittaa sodan inhottavaa oksua vastaan ja löytää itselleen isoveljen.
Meidän koulussa riehuu inhottava Oksu. Myönnän suoraan, että pelkään sitä ihan sairaan paljon. Vaikka äidin mukaan se on ihan tavallinen vatsatauti, olen julistanut sodan sitä vastaan. 
   Hilma ja Hanan taas ovat julistaneet sodan minua ja Chitä vastaan. He haukkuvat meitä naimisiinmenolaisiksi. Toivoisin, että minulla olisi isoveli, siitä olisi ihan possupaljon hyötyä.
Oikeastaan minulla onkin - mini-isoveli. Mutta siitä ei voi puhua, kun kukaan ei kuitenkaan uskoisi. Niin kuin ei siitäkään, että rämä puhelimeni on öisin oikea Konegtig, johon tyypit Nakuna-Uusi-Bebasta watsaavat.



Luin tämän kirjan edeltäjänsä tavoin yhdessä päivässä. Veera Salmen lapsille suunnattu Mauri -sarja on helppo- ja nopealukuinen ja siitä nauttii aikuinenkin lukija. Luin edellisen osan (Mauri ja vähä-älypuhelin) vuosi sitten. Siinä missä se käsitteli Maurin parhaan ystävän pois muuttoa, tässä päästään seuraamaan Maurin taistelua oksennustautia vastaan. Mielestäni oli aika hauskaa, että Mauri listasi suojautumisvälineitä taistelua varten. Kaikista parhain ase Maurin mukaan on käsidesi - oksennusämpäri vasta ihan viimeinen keino. Tauti ehti kaataa melko monet Maurin ystävistä.
   Kirjassa käsitellään myös kiusaamista. Ja vieraileepa sen sivuilla monelle suomalaiselle tuttu räp-artisti - Musta Barbaari, joka puhuu kiusaamisesta ja sen vastustamisesta ja neuvoo lapsia käymään salilla. Mauri ihailee Mustaa Barbaaria ja niin ihailee moni muukin koulun oppilas. 
   Minulle kiusaamisaihe tuli melko lähelle, sillä minua on kiusattu yksitoista vuotta - eli siis koko peruskouluajan ja vielä vuoden siihen päälle. Kirja ei kuitenkaan nostanut mitään liian ikäviä muistoja pintaan. Olen oppinut jo jotenkin elämään historiani kanssa, vaikka kiusaamisen loppumisesta on vasta kolme vuotta.
   Tarunan aikana päästään seuraamaan myös sitä, millaista on olla erovanhempien lapsi ja asua kahdessa kodissa.
   Jonkin verran kirjassa puhutaan myös avaruudesta. Se kiehtoo minua aiheena erittäin paljon, koska kirjoitan itse tällä hetkellä yhdessä graafikkokollegani kanssa avaruus-aiheista romaania. Se on vielä ihan alkutekijöissään ja tutkimustyötä ja suunniteltavaa on vielä huimasti. Sen verran voin sanoa, ettei se kompastu mihinkään kliseisiin ainakaan kovin pahasti, vaikka aihealueena onkin fantasia.

Kirjaa oli hauska lukea, sillä Veeran tekemä kuvitus elävöitti tekstiä hyvin eikä siihen ehtinyt kyllästyä. Tapahtumat etenivät tyypillisesti lastenkirjalle ominaiseen tyyliin melko nopeasti, mikä ei ainakaan minua haitannut. Kirjassa on paljon mm. Maurin ja HaliHalien viestikeskusteluja, joita on hauska seurata. Selviää etteivät sen salaperäisen maailmankaan olennot ole säästyneet oksennustaudilta.
   Jonkin aikaa Maurilla on myös toinen salaisuus: mini-isoveli, joka liittyy jollain tavalla avauruuteen. Miten? Se selviää vain lukemalla. Kirja sopii mielestäni kaikenikäisille luettavaksi ja se pitää lukijan hyvin otteessaan alusta loppuun asti.


Teos: Mauri ja mini-isoveli
Sarja: Mauri
Kirjailija: Veera Salmi
Kannen ja kirjan kuvat: Veera Salmi
Sivuja: 96
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Arvostelukappale kustantajalta
Suosittelenko, kenelle: Kaikenikäisille sukupuoleen katsomatta
Arvosana: 4

tiistai 12. syyskuuta 2017

Holly Black & Cassandra Clare - Magisterium: Pronssiavain


 Ahmittavaa jännitystä Cassandra Clare -faneille!
Taikakoulua ravistelee oppilaan kuolema.

Call palaa kesälomalta juhlittuna sankarina, mutta ennen kuin hänen kolmas lukuvuotensa Magisteriumin taikakoulussa ehtii kunnolla alkaa, yksi koulun oppilaista murhataan.
   Call tietää olevansa tappajan varsinainen kohde, ja hän ryhtyy ystävineen jahtaamaan kouluun soluttautunutta vakoojaa. Mutta kuka Callin lähipiirissä voisi haluta hänelle pahaa? Eihän juuri kukaan tiedä hänen salaisuuttaan - vai tietääkö sittenkin?

Tämä on Magisterium -sarjan kolmas kirja, jatko-osa teoksille Rautakoe ja Kuparikoura.





Callum Hunt on haudannut Pimeydenvaltiaan listansa. Poika palaa kouluun juhlittuna sankarina, sillä Constantie Madden on kuollut - vai onko? Yksi koulun oppilaista saa palkitsemisseremoniassa surmansa ja pian Call ja hänen ystävänsä - erityisesti Aaron ja Call - huomaavat olevansa vaarassa itsekin. Nuoret alkavat selvittää kuka murhasi oppilaan juhlissa ja kuka haluaa heille pahaa ja miksi. He saavat apua yllättävältä taholta, mutta oppivat myös että kaikki, jotka hymyilevät, eivät ole heidän ystäviään. 
    Callin täytyy oppia hallitsemaan uusia voimiaan (kaaosmagiaa) yhdessä Aaronin kanssa, sillä heitä tarvitaan. Kouluun saapuu myös eräs Neuvoston jäsen, joka tuntuu olevan erityisen suopea ja kiltti Callumia kohtaan. Mistä se johtuu?

Aaron ryntäsi hurjistuneena huoneeseen. ''Makar!'' hän karjui käsi yhä kohotettuna loitsuun. Käden ympärillä hehkui musta valo. ''Käytä magiaasi senkin idiootti!'' - sivu 89

Cassandra Clare ja Holly Black todellakin tietävät Rick Riordanin tavoin, miten koukuttaa lukijansa ja saada heidät jatkamaan kirjojensa lukemista. Odotan jo kuumeisesti sarjan viidettä osaa, joka ilmeisesti suomennetaan vuoden päästä, koska sarjan aiemmatkin osat ilmestyivät vuoden välein. Pronssiavain jäi niin jännittävään ja ehkä surulliseenkin kohtaan, että en millään jaksaisi odottaa koko vuotta uutta osaa!
   Jälleen lukiessa koki skaalan erilaisia tunteita - iloa, pelkoa, surua, riemua, helpotusta noin muutamia mainitakseni. Hahmosuosikkini ovat edelleen samat - Callum, Aaron, Tamara ja Mestari Rufus. Nyt uudeksi suosikiksi ylsi ennen niin ärsyttävä Jasper, josta on tullut tavallaan Callumin ja hänen ystäviensä liittolainen, koska hän tietää Callumin synkän salaisuuden.

''No, mitenkäs vanha kunnon K-V pärjäilee?'' Jasper kuiskasi ja Callin säpsähtämään. ''Sinä olet tämän shown tähti.'' Callia inhotti, että Jasper tiesi totuuden hänestä. Vaikka hän olikin melko varma, ettei Jasper koskaan paljastaisi hänen salaisuuttaan, ei se estänyt poikaa heittelemästä typeriä kommenttejaan ja piikittelemästä häntä aina tilaisuuden tullen. - s. 23-24

Kirja pureutuu aiempia osia paremmin siihen, millaista on salata asioita muilta, varsinkin niin isoja ja merkittäviä juttuja, että ne voivat aiheuttaa ongelmia. Siinä tulee hyvin esille myös erään hahmon historia ja se, millainen hänen luonteensa todella on. Sarjan juonta on - jos mahdollista - vielä entistäkin vaikeampi arvata etukäteen ja se on mielestäni vain hyvä asia.
   Jokaisen sarjan kirjan kansien design on mielestäni aivan mahtava. Kirjojen kannet ovat todella taitavasti suunniteltu ja mietitty ja ne liittyvät hyvin aina kunkin kirjan teemaan.
   Suosittelen kirjaa kaikille, jotka ovat aiemmin lukeneet sarjan edelliset osat. Kirjasarja sopii sinulle, jos mietit mitä lukea kahdeksan Harry Potterin jälkeen. Jään innolla odottamaan jatkoa!



Teos: Magisterium - Pronssiavain
Alkuperäisnimi: Magisterium The Bronze Key
Kirjailija(t): Cassandra Clare & Holly Black
Suomentaja: Inka Parpola
Sivuja: 236
Mistä minulle: Ostettu, Suomalainen Kirjakauppa
Suosittelenko, kenelle: Kaikille Potterin lukeneille
Arvosana: 5

lauantai 19. elokuuta 2017

Roald Dahl - Jali ja suklaatehdas

Viisi kultaista pääsylippua on kätkettynä suklaalevyihin. Niiden löytäjät pääsevät vierailulle salaperäisen herra Villi Vonkan satumaiseen suklaatehtaaseen. 

Jali ei ole uskoa onneaan, kun hän pääsee neljän muun lapsen kanssa seikkailemaan Villi Vonkan tehtaaseen. Siellä on karkkikaivos, suklaavirta ja jäätelöluistinrata. Siellä valmistetaan kurkkivia karkkeja, näkymättömiä suklaalevyjä ja sokeripäällysteisiä kyniä. Mutta ahneille ilkimyksille tehdas on arvaamaton ja vaarallinen paikka. 

Jali ja suklaatehdas on yksi klassikkokirjailija Roald Dahlin rakastetuimmista lastenkirjoista. Kirjan tarinasta tehdyssä elokuvassa Villi Vonkkaa näyttelee Johnny Depp.


Olen katsonut tästä kirjasta tehdyn elokuvan kymmeniä kertoja ja luin kirjan vasta nyt vuosia myöhemmin. En ymmärrä, miksen ole tarttunut tähän aiemmin, koska kirja on todella paljon erilainen kuin sen pohjalta tehty elokuva. Täytyy myöntää, että pidän kirjasta jopa enemmän kuin samannimisestä elokuvasta, jonka parissa kasvoin. Huomasin silti etsiväni kirjasta elokuvasta tuttuja kohtia.
   Jali ja suklaatehdas on tarina hyvin köyhän perheen pojasta, Jalista, joka asuu ränsistyneessä, vanhassa talossa yhdessä vanhempiensa ja isovanhempiensa kanssa. Perheellä ei ole rahaa edes ruokaan, joten heidän päivittäinen ruokansa on lähinnä kaalia tai kaalikeittoa. Kuin ihmeen kaupalla Jali on yksi niistä viidestä lapsesta, joka pääsee kuuluisan keksijän ja suklaatehtailijan Villi Vonkan tehtaaseen, joka ei ole ollut auki viimeiseen kymmeneen vuoteen, vierailulle. 
   Jalin perheen tilanne pisti ajattelemaan sitä, kuinka paljon meillä täällä Suomessakin on vielä nykyäänkin kodittomia ihmisiä, jotka miltei sananmukaisesti taistelevat hengestään päivittäin. Mielestäni se on todella surullista, että satavuotiaassa Suomessa on ihmisiä, joilla ei ole kotia tai rahaa edes ruokaan. 

Kuten elokuvankin aikana, myös kirjassa minua ärsyttivät kaikki muut lapset paitsi Jali, joka osasi koko tehtaassa vierailunsa ajan oikeasti käyttäytyä. Jali ei ollut itsekäs, ahne tai ylimielinen kuten muut lapset, vaan koska hän oli kasvanut köyhissä oloissa, hän oli nöyrä ja hyvinkäyttäytyvä, hyväsydäminen nuori poika, joka ei kuitenkaan intoillut liikaa.
   Hahmoista mielenkiintoisin oli kuitenkin suklaatehtailija, salaperäinen herra Villi Vonkka. Huomasin heti yhden ison eron elokuvan ja kirjan välillä - kirjassa ei ole sanaakaan Vonkan isäsuhteesta kun taas pitkin elokuvaa puhutaan Vonkan isästä ja lapsuudesta. Villissä ja Jalissa on yllättävän paljon samoja asioita ja ehkä juuri siksi pidän molemmista. Villi on välillä ehkä hieman ilkeän ja häijyn oloinen vanha mies, mutta hän haluaa vain antaa lapsille opetuksen, jonka he ansaitsevat. 


Tykästyin Roald Dahlin tyyliin kirjoittaa kirjojaan, ja tulen aivan varmasti lukemaan miehen muitakin teoksia. Ainakin tarinan IKJ:stä, Isosta Kiltistä Jätistä, jonka kävin Porin kaupungin teatterissa katsomassa teatterikappaleena vuosia sitten yhdessä äitini kanssa. Rakastan teatteria ja Porissa on juuri remontoitu, upea teatteri, jossa on mahtavia näyttelijöitä. 
   Roald Dahlin Jali ja suklaatehdas pitää mielestäni sisällään hyvän opetuksen: Ahneudella ja ajattelemattomuudella et saavuta mitään, teet vain itsellesi hallaa. Kirjan miljöö ja etenkin suklaatehtaan sisällään pitämä ihmeellinen maailma on kuvattu niin hyvin, että kirja aiheuttaa tällaiselle suklaanystävälle kuten minä, akuuttia suklaanhimoa. Joten varaudu muutamalla suklaalevyllä jos päätät lukea kirjan. Kirja on sellainen, että se imaisee heti mukaansa, herättää ajatuksia ja aiheuttaa herkkuhimoa. Mutta lukemista ei voi millään lopettaa kesken. 

Suosittelen kirjaa kaikille suklaanystäville ja kaikille, jotka ovat nähneet elokuvan, mutta eivät ole syystä tai toisesta lukeneet kirjaa. Se virhe täytyy jokaisen ehdottomasti korjata.


Teos: Jali ja suklaatehdas
Alkuperäinen nimi: Charlie and the Chocolate factory
Kirjailija: Roald Dahl
Suomentaja: Aila Nissinen, myöhemmin Nina Pitkänen
Sivumäärä: 137
Kustantaja: Otava
Mistä minulle: Ostettu
Suosittelenko, kenelle: Jokaiselle suklaanystävälle
Arvosana: 5

perjantai 18. elokuuta 2017

Porin Kirjojen yö -tapahtuma




Porin pääkirjaston Kirjojen yö -tapahtuma järjestettiin jo kolmatta kertaa. Minäkin olin tällä kertaa mukana, tosin ensimmäistä kertaa. Jotenkin aina kun käyn kirjastossa ja varsinkin kirjallisuustapahtumissa, yllätyn siitä millainen yhteenkuuluvuuden tunne siellä vallitsee. Tuntuu kuin olisimme kaikki yhtä suurta perhettä. Ja niin tälläkin kertaa.

Tänä vuonna Kirjojen yö alkoi porilaiskirjailija Arttu Tuomisen kolmannen dekkariromaanin julkaisutilaisuudella klo 17. Itse en ihan ehtinyt tapahtuman alkuun, koska lähdimme juuri siihen aikaan käymään syömässä Pressan Pizza -nimisessä pitseriassa.

Julkaisutilaisuudessa haastattelu. Haastattelijana Karoliina Suoniemi. Kuvassa porilaiskirjailija Arttu Tuominen.
Kirjojen yön ohjelmassa oli paljon kaikenlaista. Kirjailijat kertoivat teoksistaan, kahvilasta sai ostaa syötävää, kirjaston aulassa oli kirja-, sarjakuva-  sekä musiikkimyyntiä, oli mahdollisuus kokeilla VR eli virtuaalitodellisuuslaseja ja tapahtuma huipentui ulkona katsottavaan elokuvaan nimeltä Elokuu. Tottakai kirjastossa sai myös normaaliin tapaan lukea kirjoja ja lainata niitä. Myös kirjaston oma poistokirjoja täynnä oleva huone, Kirjakirppu oli auki ja sieltä sai ostaa kirjoja halutessaan. Kirjailijoina paikalla olivat mm. Arttu Tuominen, Katja Kettu, Elina Wallin sekä monia muita.

Porilaismurteen tuntijat Elina Wallin ja Heli Laaksonen kertovat tulevasta kirjastaan, joka on kirjoitettu poriksi ja siitä vielä ruotsiksi. Tämä oli mielestäni erittäin hienoa ja aivan varmasti hankin kirjan, kun se julkaistaan.
Ostin äidilleni Pori värityskirjan, johon pyysin Elina Wallinilta omistuskirjoituksen. Kirja oli äidillä jo ennestään, mutta hän sanoi pitävänsä sen, joka on omistettu hänelle henkilökohtaisesti.
Tein itsekin muutamia kirjalöytöjä tapahtumasta. Mukaani lähtivät teokset:

1. Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja ja ruskea kastike
2. Tuomas Kyrö - Iloisia aikoja Mielensäpahoittaja
3. Kirsti Ellilä - Iiris (Kirjakirpusta, tästä lisää tulevaisuudessa)
4. Elina Wallin - Semmoset ja Tommoset Tapleti arvotus
5. Pori färityskirja

Oma kokemukseni Kirjojen yöstä oli positiivinen ja sanoisin, että kannattaa ehdottomasti mennä mikäli tapahtuma järjestetään ensivuonna ja satut Porissa olemaan tuolloin. Porin pääkirjaston Kirjojen yö on kerännyt yleensä noin tuhat (1000) kävijää. Tulen kirjoittamaan Porista tänne vielä myöhemminkin, koska haluan kertoa hyviä syitä, miksi tulla Poriin.

tiistai 8. elokuuta 2017

Hel-YA festivaali



Haluaisitko fiilistellä Suomen ensimmäistä YA-kirjallisuustapahtumaa? 
Lue tämä postaus niin se onnistuu! 
Lauantaina 5.8. pidettiin ensimmäinen Hel-YA tapahtuma. 
Mikä sitten on Hel-YA?

Hel-YA eli Helsinki YOUNG ADULT LITERARY CONVERTION on nuortenaikuisten ja nuortenkirjallisuuden fanitapahtuma, joka järjestettiin viime lauantaina ensimmäistä kertaa ikinä Suomen historiassa. Tapahtumassa oli paikalla paljon kirjailijavieraita sekä kustannustoimittajia. Kirjailijoista paikalla olivat mm. Siri Kolu, Salla Simukka, Johanna Valkama, Antti Halme, Elina Rouhiainen, Elina Pitkäkangas, Juuli Niemi, Erika Vik, Katri Alatalo, Sini Helminen ja Nea Ojala. Mukaan mahtui myös kansainvälisiä vieraita kuten esimerkiksi Mintie Das ja videotervehdyksen välityksellä mm. Estelle Maskame & Holly Bourne. Voi siis sanoa, että tapahtuma oli melkoinen paratiisi YA-kirjafanille. Omakin blogini koostuu lähinnä YA-kirjallisuudesta ja eri elokuvista. 


Tapahtuma pidettiin Helsingin Suvilahdessa Ravintola Lämmön tiloissa. Itselläni oli vaikeuksia löytää paikalle, mutta lopulta kuitenkin löysin. Kolme tuntia myöhässä, ja sekös ärsytti. Mutta.. Jos meni paikalle ajoissa, sai lahjakirjana Angie Thomasin syyskuussa ilmestyvän teoksen Viha jonka kylvät. Minua kirja kiinnostaa, joten hieman harmittaa, etten saanut sitä ennakkoon. Täytyy siis tiedustella kustantajalta arvostelukappaletta, kun se aika tulee.


Sen lisäksi että tapahtumassa oli mahdollisuus ottaa kuvia, pyytää nimikirjoituksia sekä jutella kirjailijoiden ja kustantajien kanssa, oli paikalla myös Niteen myyjä, joka oli tuonut paikalle Hel-YA:ssa mukana olleiden kirjailijoiden teoksia, joita pystyi siis ostamaan melko edulliseen hintaan paikan päältä. Ravintola Lämmön kahvila oli auki koko tapahtuman ajan. Itse tapahtuma kesti aina kello 19 asti. Sen jälkeen oli Elina Rouhiaisen uuden kirjan (Muistojenlukija) julkkarit.

Halutessaan sai ottaa kuvan Hel-YA seinän edessä. Tapahtuman tägi somessa oli #YAbooklover.
Tässä paneelissa keskusteltiin mm. seksistä YA-kirjoissa, mitä on YA ja kenelle se on tarkoitettu. Keskustelijoina ainakin Juuli Niemi, Mintie Das, Elina Rouhiainen ja Salla Simukka.

Tämä paneeli oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen, koska kirjailijat keskustelivat siitä, millaista on kirjoittaa fantasiaa ja luoda uusia maailmoja, miten siitä saa uskottavan ja millaista fantasiakirjallisuus on tänäpäivänä. Keskustelijoina Erika Vik, Katri Alatalo, Sini Helminen, Nea Ojala sekä Elina Pitkäkangas.

Kirjailijat olivat myös mukana erilaisissa paneeleissa. Paneelien aiheina olivat mm. fantasia tänään, seksi nuortenaikuistenkirjoissa, mitä on YA ja kenelle se sopii. Myös kustantajat antoivat vinkkejä, miten kannattaa lähestyä kustantamoa ja kertoa omasta käsikirjoituksestaan tai vaikka tiedustella mahdollisuutta alkaa kuvittajaksi. Paneelit olivat mielestäni todella kiinnostavia ja hyviä. Saimme myös kuulla ainakin, miten Kolusta, Alatalosta ja Niemestä tuli juuri YA-kirjailijoita. Minusta oli hauskaa, miten Kolu oli kirjailijaksi päätynyt. Hän nimittäin kertoi, että inhosi äitinsä työtä. Kolun äiti oli kirjailija, joten on mielestäni aika hauskaa, että Kolusta itsestäänkin tuli kirjailija lopulta.

Ainoa kuva, jonka otin Hel-YA:n jälkeen Muistojenlukijan julkkareista.
Kuvassa on kanasalaattia sekä Elina Pitkäkankaan kirjat odottamassa signeerausta.

Nämä minä hankin Hel-YA:sta...

Hankin itsekin tapahtumasta muutaman kirjan. Kovin paljon en viitsinyt tuhlata, koska minulla on tällä hetkellä rahaa todella rajallisesti käytössä, sillä olen työtön. Olen kyllä Hel-YA:n jälkeenkin tehnyt muutaman hankinnan, jotka näette myös tässä postauksessa.

Kuvassa näkyy kaikki kolme kirjaa, jotka festivaalin aikana ostin sekä lahjakirjana tullut kahdeksas Harry Potter.
Myös muutama jo ennen tapahtumaa tullut kirja, joiden kirjailijat olivat tapahtumassa mukana.

Tapahtumasta mukaani lähti...

Katri Alatalo - Käärmeiden kaupunki
Elena Mady - Varjo
Holly Bourne - Mikä kaikki voi mennä pieleen

Toivon todella, että Hel-YA järjestetään ensi vuonnakin, sillä itse ainakin viihdyin tapahtumassa todella hyvin ja myös sen jälkeen olleissa julkkareissa.

Nämä hankin festivaalin jälkeen...


Mainitsin aiemmin, että olen ostanut nyt tapahtuman jälkeenkin muutaman kirjan. Jos seuraat blogia instagramissa tai twitterissä, tiedät jo mitkä ne kirjat ovat. Koska kaikki teistä eivät välttämättä seuraa minua noissa someissa, kerron ne täälläkin.



Harry Pottereista tutut oppikirjat olivat täysin suunniteltu ostos, koska minulla ei niitä vielä ollut ja olihan ne pakko saada nyt, kun niistä vihdoin julkaistiin uusi painos. Tuo Kaunottareen ja Hirviöön pohjautuva kirja ei ollut suunniteltu ostos, se vain osui silmiini tänään kun kävin nuo Potterit hakemassa Porin Suomalaisesta kirjakaupasta.

Kirjaan kadonnut vaikutti kuitenkin niin mielenkiintoiselta, että tulen sen lukemaan aivan sadan prosentin varmuudella.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Elina Rouhiainen - Muistojenlukija

16-vuotias Kiuru on enemmän kotonaan romaanien parissa kuin somessa tai edes koulukavereidensa kanssa. Hänen romaniäitinsä on katkaissut välinsä yhteisöönsä, ja Kiurun ainoa linkki romanitaustaansa on hänen dementiaa sairastava isoäitinsä.
   Kiurulla on salaisuus: hän pystyy napsimaan toisten ihmisten muistoja kuin lintuja haaviin. Kun hän sattumalta törmää samankaltaisia kykyjä omaaviin romaniveljeksiin ja intialaistaustaiseen genderqueeriin, Kiurulle avautuu aivan uusi todellisuus. Pian vallatussa talossa hengailevaan porukkaan liittyy myös Kiurun lapsuudenystävä Samuel, johon Kiuru on ollut jo pitkään ihastunut. Mitä paremmin Kiuru oppii tuntemaan uudet ystävänsä, sitä ristiriitaisemmaksi hänen suhtautumisensa käy. Mutta kun railo syntyy, se syntyykin yllättävään kohtaan. Vähitellen Väen salaisuudet alkavat paljastua, ja pian Kiuru tajuaa joutuvansa pakenemaan henkensä edestä.

Huh, mikä lukuelämys. Viimeksi itkin kirjaa lukiessa, kun luin Elina Pitkäkankaan Kuura -trilogian jatko-osaa. Muistojenlukijaa lukiessa itkin myös. Kirja herätti myös mahtavan skaalan muita tunteita. Elin täysillä hahmojen mukana kaikessa!
Voi siis sanoa, että ihastuin Muistojenlukijaan ikihyviksi. Siinä missä Elinan aiempi sarja (Susiraja) ei juuri innostanut, tämä uuden sarjan avaus on aivan eri maata ja sen luin ihan muutamassa päivässä puhelimen kautta pdf -tiedostona. Tämä arvio on osa Tammen blogitempausta Muistojenlukijan julkaisuun liittyen.
Kirja kertoo Itä-Helsingissä asustelevasta 16-vuotiaasta Kiuru -tytöstä, joka omaa erityisiä kykyjä; hän näkee ihmisten muistot lintuina ja voi ohjata niitä oman mielensä mukaan. Kiuru on siinä mielessä erikoinen ja ihastuttava päähenkilö, ettei hänen aikansa kulu somessa eikä hänellä ole edes älypuhelinta vaan hän tykkää viettää vapaa-aikaansa ennemmin lukemalla tai lapsuudenystävänsä Samuelin kanssa hengaamalla. 
   Kun Kiuru törmää muihin erityisiä kykyjä omaaviin nuoriin, alkaa hänen elämänsä muuttua jännittävämmäksi. Jopa vaaralliseksi. Pian ringin on yhdessä keksittävä keino paeta salaperäistä järjestöä nimeltä Väki.

Uusi kirjasarja käsittelee ainakin yhtä hyvin ajankohtaista ja kysymyksiä herättävää aihetta: pakolaisuutta ja paperittomien pakolaisten Suomessa oloa, ihmisten pelkoa ja ennakkoluuloja. 

Yritän olla paljastamatta mitään liikaa, koska en halua pilata kenenkään lukukokemusta. Sarjan muita hahmoja Kiurun ja Samuelin lisäksi ovat romaniveljekset Nelu ja Dai sekä Bollywood. Kaikki mainitsemani ovat jollain tavalla jännittäviä, salaperäisiä ja erilaisia persoonia. Ihastuin heihin kaikkiin, mutta erityisesti Dai varasti sydämeni, mistä syystä minun on tavallaan vaikea tajuta Kiurun valintaa. Toivon että Daista kuullaan vielä.
   Elina Rouhiainen on minulle tuttu aiemmin vain Susiraja -sarjan kautta. Jätin sen sarjan kesken, koska se toi erittäin kirkkaasti mieleeni Twilight -saagan, jonka maine on ehkä hieman yliampuvasti korostettu pilviin. Ehkä annan sille sarjalle vielä toisen mahdollisuuden joskus... Kuitenkin. Jo Susirajan aikaan tykästyin Rouhiaisen tyyliin kirjoittaa ja kertoa asioista. Hänen tekstinsä on aina hyvin tapahtumarikasta ja elävää. Ja välillä tuntuu, ettei sanoja ole tarvinnut mitenkään puhaltaa jotta ne heräisivät henkiin. Ne tekevät sen jo ensimmäiseltä sivulta lähtien.

Väki -sarja on monella tapaa hyvin erilainen kuin Susiraja ja odotan jännityksellä, millaisia sarjan muut osat tulevat olemaan. Haluaisin jatkaa Kiurun tarinan lukemista jo nyt samantien, mutta täytyy tyytyä lukemaan Muistojenlukija uudestaan. Tulen varmasti hankkimaan koko Väki -sarjan itselleni!
   Kirjasarja sopii kaikille yläkouluikäisestä ylöspäin. Ja se pitää myös aikuisen hyvin otteessaan. Jos pidät fantasiasta, suosittelen ehdottomasti lukemaan kirjan. Olen itse aivan täysin rakastunut, ja uskon että niin saattaa käydä sinullekin! 


Teos: Muistojenlukija
Sarja: Väki
Kirjailija: Elina Rouhiainen
Kansi: Laura Lyytinen
Sivuja: 388
Kustantaja: Tammi
Mistä minulle: kustantajalta pdf-versio, myöhemmin kirja
Suosittelenko, kenelle: Kaikille fantasiannälkäisille
Arvosana: 5
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...