maanantai 12. helmikuuta 2018

Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi

Pikku prinssi asuu kirjan alussa tähdellä B612, jolla on kolme tulivuorta, joista yksi on jo sammunut, mutta Pikku prinssi pitää siitäkin hyvää huolta, sillä "ikinä ei voi tietää". Pikku prinssin seurana asteroidilla asuu myös kaunis ruusu. Pikku prinssi kuitenkin tuntee olevansa yksinäinen, ja lähtee asteroidiltaan. Kirjailija uskoo, että Pikku prinssi käytti apunaan muuttolintuja.
Pikku prinssi vierailee kuudella muulla tähdellä ja tapaa näiden asukkaita, ennen kuin saapuu Maahan. Ensimmäinen hahmo, johon Pikku prinssi tutustuu Maassa on käärme. Myöhemmin hän tapaa aavikkoketun, jonka suusta kuullaan kirjan tärkeimpiä lauseita: "Tulet vastuulliseksi siitä, mitä olet kesyttänyt" ja "Se on aika, jonka olet ruusuun käyttänyt, joka tekee siitä ruususta niin tärkeän". Maassa Pikku prinssi tapaa myös kirjan kertojan, kirjailijan itsensä, joka on juuttunut Saharan autiomaahan lentokoneensa hajottua.








Pikku Prinssi on varmasti yksi tunnetuimmista ja käännetyimmistä kirjoista, ja se on saavuttanut jo klassikon maineen, joten luulen, ettei kirjaa tarvitse esitellä sen enempää. Monen muun bloggaajan tapaan minä en ollut tutustunut Pikku Prinssiin lapsena vaan vasta aikuisiällä. Monet kirjan pointit saattavat mennä lapsilta ohi, mutta aikuinen osaa ne kirjasta poimia. 
   Alla olevan lainauksen tunnistavat varmasti kaikki, vaikkei Pikku prinssi olisikaan tuttu teos: 
Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä. (s. 72)
Suurin osa ihmisistä varmaan tietää perustarinan: Pikku prinssi asuu asteroidilla B 612 (tai sellaisen nimen sille antoi eräs turkkilainen tähtitieteilijä). Koti on hyvin pieni, mutta se ei prinssiä haittaa, sllä hän pystyy katsomaan auringon laskun uudelleen vain siirtämällä tuoliaan hiukan. Asteroidilla on kaksi polvenkoirkuista, toimivaa tulivuorta ja yksi sammunut. Prinssi nuohoaa ne kerran viikossa. Muutoinkin prinssin arki kuluu tavanomaisten askareiden parissa kuten baobab puiden taimia kitkien ja puhumalla hänen ainutlaatuiselle kukalleen.
Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen siellä, missä hän on. (s. 74)
Tutustuessaan naapureihinsa prinssi paljastaa monia ihmisyyden ongelmakohtia: hän tapaa monia lapsuutensa kadottaneita, turhamaisia ihmisiä ja mm. juopon, liikemiehen (joka väittää omistavansa kaikki tähdet) sekä katulampun sytyttäjän, joka tahtoisi vain nukkua. Satu, joka on säilynyt hyvinkin tuoreena ja ajattomana.
      
Isot ihmiset ovat kerta kaikkiaan omituisia. (s. 49)
    
Tarinan kertoja on mies (kirjailija itse), jonka lentokoneeseen tulee vika ja hänen täytyi laskeutua aavikolle. Prinssi löytää miehen ja pyytää tätä piirtämään lampaan, ja kun hän kysyy jotakin, ei hän ole tyytyväinen ennen kuin hänelle vastataan. Tässä vaiheessa prinssi on ollut Maassa jo vuoden. 
  
Kuten olin kuullutkin, loppu on surullinen, mutta minä rakastuin Pikku Prinssiin ikihyviksi. Pikku Prinssi on satu, joka kertoo vertauksien avulla ihmisen onnen tavoittelusta. Kirja sisältää paljon kauniita ajatuksia ja opetuksia ja se on ennen kaikkea todella nopealukuinen, mutta vaatii lukijaltaan hieman ajattelukykyä. Jos tämän lukee hetkessä miettimättä yhtään, ei oivalla tarinaa kunnolla.
   Parhaiten mieleeni jäivät hatunnäköinen, norsun niellyt boa ja hellyttävä kettu, jolle mies oli piirtänyt liian pitkät korvat.

     Suosittelen Pikku prinssiä lämpimästi kaikille, jotka ovat epäröineet tarttua tähän aikaisemmin - myös klassikkokammoisille. Kyllä tämä on asemansa ansainnut.


Teos: Pikku Prinssi
Kirjailija: 
Antoine de Saint-Exupéry
Sivumäärä: 95
Kustantaja: WSOY
Mistä minulle: Ostettu
Suosittelenko, kenelle: Ihan kaikille, vauvasta vaariin sukupuoleen katsomatta
Arvosana: 5

lauantai 10. helmikuuta 2018

Sini Helminen - Kiven sisässä

Nörttipoika Pekon tuttu ja turvallinen maailma muuttuu äkillisesti mummon kuollessa. Jo ennen hautajaisia perhe muuttaa maalta mummon vanhaan asuntoon Helsingin Kallioon. Taakse jäävät vanhat kaverit, edessä on uusi koulu ja uusi kotikaupunki, joka tuntuu oudolla tavalla tutulta. Eräänä iltana oven taakse pöllähtää vielä kummallinen naapuri, jonka hunnutetuilta kasvoilta pilkistää kiehtovat silmät.
   Koulussa Pekko tapaa erikoisen Tuulian, joka kiskoo hänet irti Minecraftin syövereistä keskelle todellista, hengenvaarallista peliä. Pekko joutuu huomaamaan kantavansa sisällään salaisuutta, josta moni on valmis maksamaan viattomien verellä.

 
Kiven sisässä on itsenäinen jatko-osa teokselle Kaarnan kätkössä. Se jatkaa reaalifantasiasarjaa Väkiveriset, jossa kotimainen mytologia tunkeutuu elävänä ja kihelmöivänä nuorten arkeen.




Sini Helmisen Väkiveriset-sarjan jokaisessa osassa on eri päähenkilö, mutta ainakin kahdessa ensimmäisessä on ollut yksi yhteinen sivuhahmo. Kaarnan kätkössä kertoi metsänneito Pinjasta, toisen osan päätähtenä tapaa 15-vuotiaan Pekko-nimisen nörttipojan, joka myöskin löytää oman salatun historiansa. Hänkin kuuluu Väkeen, eli maan, veden, metsän ja vuoren myyttiseen kansaan.
   
Pekko on maalta kaupunkiin, kuolleen mummonsa asuntoon muuttava poika, joka hämmästyksekseen muistaa kaupungissa paikkoja ja makuja, joista hänellä ei pitäisi olla mitään muistikuvia. Hänelle paljastuu salaisuus omasta alkuperästään ja olemuksestaan, joka sarjalle ominaiseen tapaan on ammennettu osin suomalaisesta mytologiasta. Myös mummon kuolemaan liittyy jotain hämärää, jota poika selvittelee erikoislaatuisen Tuulian kanssa. Pekko löytää itsestään hyvin erikoisia kykyjä.
"Mikä edes on vuorelainen? Ei niistä ole juttua elokuvissa tai sarjakuvissa,
toisin kuin vampyyreistä ja merenneidoista ja supersankareista."

Kuva: Pixabay
Kirjassa tutuksi tulee myös videopeli Minecraft, joka ainakin minulle, tuskin koskaan videopelejä pelanneelle, on täysin vieras ja oma maailmansa. Minua eivät videopelit koskaan ole puoleensa vetäneet kunnolla, mutta minusta on silti jollain lailla hienoa, että monet niitä pelaavat kunhan se ei etene riippuvuudeksi asti. Oli kuitenkin mielenkiintoista saada Minesta edes pieni pintaraapaisu tietoa. Ehkä tutustun siihen enemmänkin. Varmasti niille nuorille, jotka tuntevat Minen maailman, kirja tarjoaa enemmänkin samaistumispintaa.

Kiven sisässä toimii mainiosti itsenäisenä teoksena, ainoa viite edelliseen osaan Kaarnan kätkössä on sinipiika Tuulia, joka ilmestyy samaan tapaan mystisesti Pekon elämään kuin aiemman osan Pinjan elämään. Tuulia on kevyt ja hentoinen tuulahdus Pekon elämässä, hiukan ihastunut poikaan, mutta poika ei saa mielestään samassa talossa asuvaa, hassusti puhuvaa muslimityttö Gwiniä. Vai onko Gwin sittenkään muslimi, vai onko hänen hunnuttautumisellaan jokin muu merkitys?
Kuten kirjan nimi vihjaa, Pekon suvulle kivellä on hyvin tärkeä merkitys, ihan kuten Tuulialle ja Pinjalle puut ja metsä sarjan aiemmassa osassa. Pekon sukunimi Stenvall ei ole sattumaa, ja hän saa huomata, kuinka hienoja kivestä tehtyjä luomuksia ja asumuksia hänen sukulaisensa ovat pystyneet muovaamaan. Silti mieleeni jäi muutama kysymys, joihin en saanut vastausta: Keitä tai mitä Vuorelaiset oikeastaan ovat? Entä mitä tapahtuu Gwinin ja Pekon suhteelle?
"Mä en halua olla enää pimennossa. Mä haluan tietää kaiken. Mä haluan muistaa." (s. 127)

Kiven sisässä jatkaa mielenkiintoisella tavalla Väkiveriset-sarjaa. Kirjaa voisi suositella mainiosti myös vähemmän lukeville pojille. Graafikko-kollegani Karin Niemen tekemä kirjan kansi on edellisen tapaan todella hyvin onnistunut. Ihailen Karinin kädenjälkeä kerta toisensa jälkeen. Karin on kuvittanut myös muun muassa Elina Pitkäkankaan Kuura -trilogian.


Teos: Väkiveriset 2 - Kiven sisässä
Kirjailija: Sini Helminen
Kirjan kansi: Karin Niemi
Sivumäärä: 231
Kustantaja: Myllylahti
Mistä minulle: Arvostelukappale
Suosittelenko, kenelle: Kaikille kotimaisen fantasian ystäville, kirja sopii myös pojille.
Arvosana: 4

tiistai 30. tammikuuta 2018

Sarah Andersen - Aikuisuus on myytti

Oletko ihan päällikkö ja spessu tyyppi?
Ovatko verkostoitumistilaisuudet ihania mahdollisuuksia edistää uraasi?
Onko aikuisuus jännittävä haaste, johon koet olevasi hyvin valmistautunut?


Tämä kirja ei ole sinua varten.

Tämä kirja on meille muille. Oheisissa sarjakuvissa tuhlataan koko kaunis viikonloppu pyörimällä netissä, tuskaillaan komistuksen kanssa käsikkäin kulkemisen sietämättömiä vaikeuksia, haaveillaan päivät pitkät hetkestä, jolloin pääsee kotiin jatkamaan pyjamahengailua, ja aprikoidaaan, milloinkohan se paljon puhuttu aikuisuus mahtaa alkaa. Tiedossa on siis tunnontarkkaa dokumentointia nuoren aikuisen elämään liittyvistä kauhuista ja kiusallisista tilanteista.



Ensimmäistä kertaa elämässäni luin sarjakuvia. Jos nyt ihan suoraan sanon, niin pidin sarjakuvia täysin ajanhukkana ennen kuin tästä kirjasta kiinnostuin, koska tätä ennen olin sarjakuvia lukenut vain päivittäin ilmestyvästä sanomalehdestä ja niitäkin vain satunnaisesti, kun lehden lukeminen sattui kiinnostamaan. Jännää. Olen aina lukenut kirjoja, mutten juurikaan lehteä, koska luen uutiset yleensä netistä käsin. Joskus on kuitenkin kiva lukea lehteä. Pitäisi ehkä ottaa tavaksi hieman useammin kuin muutaman kerran vuodessa.
   Jatkossa aion ehkä lukea muitakin sarjakuvia, mm. Tove Janssonin muumeja ja Karvista näin ainakin alkuun.

Sarah Andersenin sarjakuva-albumissa Aikuisuus on myytti seikkailee aikuisuuden olemusta ja sen velvoitteita pohdiskeleva mustatukkainen tyttö, joka on monelle tuttu netissä ilmestyneiden sarjakuvien perusteella. Nuorille naisille (ja miksei muillekin) vahvasti samaistuttavat sarjakuvat ovat keränneet maailmalla paljon suosiota.   Sarjakuvat ovat lyhyitä muutaman ruudun kokonaisuuksia, joissa ihmetellään, milloin se kuuluisa aikuisuus oikein alkaa. Niissä kerrotaan hauskasti ja oivaltavasti parikymppisten elämää hallitsevista kysymyksistä ja pulmatilanteista. Sarjakuva-albumin päähenkilö on sosiaaliset tilanteet hankalina kokeva ja laiskuuteen taipuva tyyppi, joka viettäisi päivän mieluummin mukavasti sängn pohjalla, kun nousisi ja lähtisi ulos tapaamaan ihmisiä, tekee suursiivouksen juuri silloin, kun pitäisi kirjoittaa essee ja hermostuu maleksijoista, jotka laahustavat hitaasti hänen edellään silloin, kun hänen pitäisi kiirehtiä. Kuulostaako tutulta?    Aikuisuus on myytti pohtii introverttiyttä ja sosiaalisten tilanteiden sekä suhteiden hankaluuksia mutta myös parisuhdetta söpöilyineen ja rakastumisen tunteineen. Paljon tilaa saavat myös pukeutumiseen ja ulkonäköön liittyvien normien piikittely sekä vaateongelmien ruotiminen. Kirjan sivuilla podetaan myös taiteilijan tuskaa, nautitaan hyvistä kirjoista aamunsarastukseen asti ja pilataan itsetunto epäonnistuneilla selfieillä.
Täytän helmikuun 9.päivä kaksikymmentäkaksi vuotta ja täytyy sanoa, että tämä kirja todellakin osui ja upposi. Sarjakuvat ovat osittain kuin suoraan minun elämästäni ja tarjoavat paljon eri samaistumismahdollisuuksia. Varmasti moni muukin aikuisuuden kynnyksellä elävä nuoriaikuinen osaa tähän kirjaan samaistua. Sarjakuvat ovat enimmäkseen hauskoja, mutta mukaan mahtuu myös muutama ei-niin-naurattava juttu, mikä on mielestäni vain hyvä asia.

Luonteestani löytyy sekä introvertti että ekstrovertti puoli, joista ehkä ensin mainittu on hieman vahvempi, vaikka varsin sosiaalinen olenkin. En kuitenkaan aina viihdy ihmisten seurassa, joskus on hyvä ottaa aikaa myös itselle. Tosin näin työttömänä sitä kuuluisaa omaa aikaa on ihan liikaa! :D

Löysin kirjasta muutaman omaan ajatusmaailmaani täydellisesti sopivan sarjakuvan. Toinen niistä on yllä olevassa kuvassa. Ja toinen käsitteli lasten hankintaa ja sitä, ettei niitä välttämättä ikinä halua. Sain nauraa monta kertaa lukiessani, mikä kertoo jo paljon siitä, mitä pidin kirjasta!


                              

Sarah’s Scribbles -sarjakuvat ilmestyivät alun perin netissä ja Andersen aloitti sarjakuviensa julkaisemisen ensin sosiaalisessa medissa. Pääset seuraamaan sarjakuvia mm. täällä ja täällä.



Teos: Aikuisuus on myytti
Kirjailija: Sarah Andersen
Suomentanut: Aura Nurmi
Sivuja: 109
Kustantaja: Sammakko
Mistä minulle: Ostettu kustantajan verkkokaupasta
Suosittelenko, kenelle: Kaikille sarjakuvista pitäville, eritoten nuorilleaikuisille
Arvosana: 5

lauantai 27. tammikuuta 2018

Siri Kolu - Me Rosvolat ja karkkikumous

Karkinsyömisen ihanuus on mennyttä!
Mahtava makeispohatta yrittää vallata herkkujen maailmanmarkkinat katalin keinoin. Kallen uusi luokkakaveri Julius on kaikkien kadehtima upporikkaan makeistehtailijan poika. Mutta Juliuksella on ongelma. Hän pyytää Viljan ja Helen johtaman Pikipiraatit-rosvojoukon apua, sillä hänelle on selvinnyt, että makeisimperiumi käyttää katalia keinoja.
Pikipiraattien ensimmäinen tehtävä vaatii äärimmäistä nokkeluutta ja rohkeutta. Nuoret käynnistävät operaatio Karkkimyrskyn, jotta lasten valinnanvapaus ja karkinsyömisen ihanuus saadaan säilytettyä.



Karkkikumous jatkaa Me Rosvolat -sarjan tarinaa, mutta hieman eri tavalla. Siinä missä sarjan ensimmäisessä viidessä osassa Vilja oli mukana Rosvolat perheen seikkailuissa, nyt mennään Pikipiraattien matkassa. Pikipiraatit on Hele Rosvolan oma rosvojoukko, jonka mukaan Viljakin päätyy. He saavat ensimmäisen keikan, kun Kallen uusi luokkatoveri Julius kaipaa apua. Hän on kaikkien kadehtima rikkaan makeistehtailijan poika, mutta kukaan ei tiedä mitä hänen isänsä oikein touhuaa. Juliuksen isä tahtoo ottaa haltuunsa kaikki maailman makeismarkkinat, mutta hänen keinonsa ovat kavalat. Ja hänet pitää pysäyttää. Tässä astuvat mukaan Pikipiraatit.
Luen muutenkin enimmäkseen lasten- ja nuortenkirjallisuutta, mutta Rosvolat ovat hyvä muistutus siitä, miksi rakastan juuri sitä kaunokirjallisuuden alalajia. Karkkikumous on Siri Kolua parhaimmillaan - siinä on vauhtia ja vimmaa, mutta taustalla kuitenkin oikeudenmukaisuus sekä tärkeä ajatus, joka ei kuitenkaan työnny sieltä liian selvänä esiin. Aikuinen lukija sen varmasti sieltä näkee ja ymmärtää, mutta lapsi ei kuitenkaan koe Karkkikumousta saarnaavana - Siri Kolu tietää miten kirjoittaa lapsille.
   Karkkikumoukseen mahtuu kuitenkin myös huumoria mukaan, ja myös aikuinen saa nauraa kirjaa lukiessa tai ainakin vähintään hymy nousee kasvoille. Minäkin hymyilin tai nauroin moneen kertaan kirjaa lukiessani, mikä on yksi onnistuneesti ja taitavasti kirjoitetusta kirjasta. 
Esimerkiksi Hurja-Kaarlolle ja hänen sanailulleen ei voi olla nauramatta, varsinkaan kun tiedätte jo, kenet minä näen mielessäni aina Hurja-Kaarlona. On Siri Kolun luomassa hahmogalleriassa muitakin hienoja hahmoja, olen kovin kiintynyt nuorista niin Viljaan kuin Heleenkin. Vanhemmista rosvojoukoista sydämeni Hurja Kaarlon lisäksi on vienyt Kaija, Viljan rosvokummitäti joka on kirjailija. Karkkikumouksessa Kaijankin elämään kuuluu jotain Suurta. Myös Kauhu-Kiidon Markus on varastanut sydämeni täydellisesti.
   Mielestäni hyvän kirjan perusosat ovat seikkailu, huumori ja pieni romantiikka. Romantiikkaa Rosvoloissa ei erityisemmin ole, mutta ei tarvitse ollakaan. 

Sen verran, mitä olen Koluun kirjojen kautta tutustunut, niin koskaan hänen kirjojaan lukiessa ei olisi tarvinnut pelätä kirjan alkavan jotenkin vaimeasti. Toimintaa riittää! Vauhtia on alusta saakka, mutta tällä kertaa vauhti ja juoni kasvavat niin hurjassa määrin loppua kohti, että huh. Karkkikumouksen loppuhuipennus onkin niin mahtava että se tekee suuret odotukset Me Rosvolat -sarjan seuraavaa osaa kohtaan. Jään jännityksellä odottamaan, mitä Kolu keksii seuraavaksi Rosvoloiden päänmenoksi!
Onneksi siihen saadaan vastaus jo tänä syksynä!
Me Rosvolat on sarja josta saa parhaimman ilon kun tuntee koko tarinan, eli on lukenut jokaisen osan ensimmäisestä saakka. Siri Kolu naurattaa monen ikäisiä lapsia - ja kyllä näiden kirjojen parissa viihtyy myös aikuisempikin lukija!


Teos: Me Rosvolat ja Karkkikumous
Kirjailija: Siri Kolu
e-kirjan julkaisuvuosi: 2016
e-kirjan sivumäärä: 112
Mistä minulle: ostettu, Elisa Kirja
Suosittelenko, kenelle: Rosvoloiden faneille to-DEL-lakin!
Arvosana: 5

perjantai 26. tammikuuta 2018

Siri Kolu - Me Rosvolat: ryöväriliitto

Kääntyykö maantierosvouksen historiassa uusi sivu?

Viljan ''rosvokummitäti'' ja kirjailija Kaija Rosvola on menossa naimisiin. Häät antikvariaatinpitäjä Hanneksen kanssa on tarkoitus viettää Lapissa, tunturin laella. Samaan yhteyteen Rosvolat sopivat myös tapaamisen Tunturin Turman -rosvojoukon kanssa. Turman hallussa on vielä yksi kaivattu vaakunatavu, jota tarvitaan Rosvousoppaan avaamiseen. Mutta kaikki ei menekään ihan suunnitelmien mukaan: kun Turman tavu on viimein käsissä, Hurmalat tulevat ja pistävät kaiken sekaisin. Hele joutuu Hurmaloiden panttivangiksi, ja Vilja purkaa koodia kovan paineen alla. Kaiken kukkuraksi häihin saapuu melkoinen määrä kutsumattomia vieraita, nälkäisiä ja kovaäänisiä rosvoja...
   Vihdoin oppaan nelinkertainen suojaus alkaa avautua ja Vilja voi kertoa rosvoille Iso-Hemmin, hänen isoisänsä isoisän, suuren rosvopäällikön, oppaaseensa kätkemän viisauden. Alkaa kokonaan uusi aika maantierosvouksen historiassa.




Tässä jo viidennessä Me Rosvolat kirjassa Viljan rosvokummitäti Kaija on menossa naimisiin, ja häät pidetään Lapissa. Häiden järjestämisessä on touhua ja tohinaa, mutta lisää pukkaa: Vilja ja rosvokumppanit jahtaavat viimeistä puuttuvaa vaakunatavua, jota tarvitaan vaakunakoodin purkamiseen ja Iso-Hemmin rosvousoppaan kokoamiseen. Muut rosvosuvut tekevät kaikkensa sekoittaakseen pakan, ja kaapatakseen lopulta vallan...
   Me Rosvolat on kirjasarja, jonka kirjat täytyy lukea järjestyksessä jos haluaa pysyä juonessa mukana ja tietää, missä mennään. Itse näin teinkin, ja siksi olen pysynyt hyvin sarjan tapahtumien mukana. Ryöväriliiton keskeinen teema on Kaija Rosvolan ja antikvariaatinpitäjä Hanneksen häät, mutta niidenkään aikana ei vältytä rosvomaiselta toiminnalta ja vaaroilta.

Kirja oli mielenkiintoinen lukea sillä Vanamo pääsi käyttämään muotitietouttaan ihan huolella ja häissä näkyy myös hänen fani-intoilunsa Kaijan kirjailijaminän, Hertta Säteen, kirjoja kohtaan. Viljalla on paineita saada koodi purettua ja pelastettua Hele ennen vihkimistä. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on siis riittämiin!
   Kolun kirjasarja Me Rosvolat alkaa olla Suomessa yhtä tunnettu kuin vaikkapa Risto Räppääjä ja Ella-sarja. Onpa sarja nähty myös valkokankaalla sekä televisiossa Me Rosvolat -elokuvan voimin.Siri Kolu on osoittanut kirjailijanlahjansa jo Me Rosvolat -sarjan neljässä aiemmassa osassa, eikä tuoreinkaan osa tuota pettymystä. Humoristisen juonen lisäksi kirjaan mahtuu myös rosvoreseptejä ja Viljan omia muistiinpanoja.


Teos: Me Rosvolat ja ryöväriliitto
Kirjailija: Siri Kolu
e-kirjan sivumäärä: 168
e-kirjan julkaisuvuosi: 2014
Kustantanut: Otava
Mistä minulle: ostettu, Elisa Kirja
Suosittelenko, kenelle: Sinulle joka olet lukenut sarjan edellisetkin osat!
Arvosana: 5

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Lukuhaasteita, joissa olen mukana...

Viime vuonna osallistuin aika moneen lukuhaasteeseen, mutten jaksanut loppujen lopuksi suorittaa yhtäkään ja sekös harmittaa! Jospa tänä vuonna riittäisi oma jaksaminenkin paremmin, vaikka työttömänä olenkin. En ota viime vuodesta viisastuneena montaa haastetta työnalle. Tähän mennessä olen ilmoittautunut mukaan kahteen haasteeseen.


Hyllynlämmittäjä 2018


Tähän haasteeseen lähdin mukaan, koska hyllyssäni on paljon lukemista odottavia kirjoja, joista osaa lukee äitini. Luen kyllä itsekin kaikki. Haasteessa ideana on lukea 12 kirjaa vuoden aikana, joita ei vaan ole tullut luettua vielä, vaikka ajatuksena olisi ollutkin. Kuva on instagramista, joten anteeksi sen mahdollinen sumeus,


Lukupinossani ovat nämä 12 kirjaa:

1. Sini Helminen - Kiven sisässä
2. Matt Haig - Tyttö joka pelasti Joulun
3. Anne Leinonen - Kirjanoita
4. Marja-Leena Tiainen - Viestejä koomasta
5. Jenni Pääskysaari - Elämän A ja Ö
6. Veronica Rossi - Paljaan taivaan alla

7. Veronica Rossi - Halki ikiyön
8. Veronica Rossi - Yhä sininen taivas
9. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
10. Mikko Oikkonen & Sari Luhtanen - Nymfit: Astarten solmu
11. Serena Valentino - Noidan peili (Pahan Kuningattaren tarina, Prinsessa ja Pahikset #1)
12. Henrika Andersson - Sirpale sielua



Lupaan itselleni, että yritän lukea hyllynlämmittäjä-kirjoista ainakin puolet.



YA-lukuhaaste


Sivujen välissä -blogin Hanna suunnitteli jo viime vuonna järjestävänsä YA-lukuhaasteen, josta minä innostuin heti. Haaste toteutetaan heti helmikuun ensimmäisestä päivästä lähtien. Minä luen enimmäkseen YA-kirjallisuutta, joten lukupinostani pitäisi löytyä haastekohtiin luettavaa hyvin.

Lue tarkemmat ohjeet Hannan blogista ja osallistu sinäkin!

Haastekohdat:

tiistai 23. tammikuuta 2018

Siri Kolu - Me Rosvolat & vaakunaväijy

Tieto uudesta rosvosuvusta kohauttaa koko maantierosvomaailmaa.

Vilja Vainiston ja hänen perheensä elämä muuttuu hetkessä, kun heidän sukunsa paljastuu rosvovaltias Helmeri Kvistin jälkeläisiksi. Viljan ei enää tarvitse salailla yhteydenpitoa Rosvoloihin, Vanamo-sisko alkaa treenata huippumuodikkaaksi ja pelottavaksi superrosvoksi, ja isä-Vainistolle tulee identtiteettikriisi.
Vilja ja Rosvolat vierailevat kaikkien muiden rosvosukujen luona, jotta he saisivat selvitettyä kunkin suvun ''vaakunatavun''. Tavujen avulla he uskovat pääsevänsä käsiksi Helmeri Kvistin kätkemään rosvousoppaaseen. Vierailulla sattuu monta yllättävää ja kiperääkin tilannetta, ja Vilja oppii paljon uutta rosvoista ja rosvouksesta, ja ennen muuta neuvottelemisen taidosta. 





Rosvolat ja rosvoelämä lähestyy koko ajan enemmän Viljan elämää. On paljastunut, että Vainiston perhe kuuluukin legendaariseen rosvosukuun, ja Vilja siis on aivan oikea maantierosvo! Hurjan jännää. Jännää on sekin, että näin ollen myös Viljan perhe on rosvosakkia. Ja ennenkaikkea Viljan sisko Vanamo, joka tahtoo mukaan rosvokuvioihin.
   Rosvovaltias Iso-Hemmi on suojannut kultaakin kallimman rosvousoppaansa todella hyvin. Nyt Viljan ja Rosvoloiden täytyy ratkaista salaperäinen koodi, jotta he saisivat alkuperäisen rosvousoppaan käsiinsä. Koodia varten heidän täytyy olla salamyhkäisiä - he tarvitsevat jokaiselta rosvosuvulta heidän vaakunatavunsa.

Siri Kolu ei ole minua vielä kertaakaan pettänyt, eikä tehnyt sitä nytkään. Rosvolat ovat todella viihdyttäviä ja nopealukuisia kirjoja. Heidän seurassaan ei tule koskaan tylsää ja lähes poikkeuksetta jokainen sarjan kirja maistuu vahvasti makealta - niin myös vaakunaväijykin. 
Me Rosvolat on siitä hyvä kirja, että vaikka olisi vähän kurjalla tuulella, eikä mikään huvittaisi, niin näistä kirjoista saa aina hyvän mielen ja hymyn huullle.

Vaakunaväijyn aikana muiden rosvosukujen lisäksi tavataan myös eräs uusi tuttavuus, joka iskee silmänsä Kaija Rosvolaan. Kuka hän on? Sen saat selville vain lukemalla. Kirjan aikana opin sietämään jopa Viljan ärsyttävän diivaluonteista ja hyvin muotitietoista Vanamoa, joka löysi oman rosvopersoonansa. Hetkittäin kaiken sen muotitietouden alta löytyy ihan kunnon rosvoasennetta!
   Vaakunaväijy tuo siis aivan uutta Rosvolat kirjoihin, kun Vainiston perhekin rupeaa rosvohommiin.

Olen aivan korviani myöden rakastunut Me Rosvolat -sarjaan ja sen värikkäisiin hahmoihin. Tässä kirjassa ääneen pääsivät myös muut rosvosuvut, joista yhdellä on Viljalle aika kammottava ehdotus. Mikähän se mahtaa olla?
   Hahmoista erityisesti Kauhu-Kiidon Markus on varastanut sydämeni täysin. Myös Rosvolan perheelle kuuluu siitä oma osansa.

Hieman olen välillä itsekin hämmästellyt sitä, miten nopeasti olen Rosvolat lukenut. Tällä hetkellä luen Karkkikumousta, joka on viimeinen tähän asti ilmestynyt Rosvolat kirja. Onneksi sarjalle on luvassa jatkoa, mutta vasta syksyllä. Pitkä kevät ja kesä edessä. Toivon todella, että Porin kaupunginteatteri ottaisi Rosvoloiden seuraavan osan jo työnalle. En malttaisi millään odottaa!

Jos sinulta on jostain syystä mennyt Rosvolat ohi, korjaa se virhe ja äkkiä!
Rosvolat sopivat kaikille vauvasta vaariin.



Teos: Me Rosvolat ja vaakunaväijy
Kirjailija: Siri Kolu
e-kirjan julkaisuvuosi: 2015
Sivumäärä: 149
Kustantanut: Otava
Mistä minulle: Ostettu, Elisa Kirjasta
Suosittelenko, kenelle: Kaikille Kolun faneille
Arvosana: 5
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...